KULTTUURIEROJA SUOMI & USA

En voi mennä minnekään ilman, että minulta kysytään Suomesta ja kuinka erilaista siellä on. Varsinkin syntyperäisiä amerikkalaisia kiinnostaa tämä aihe. Monet paikalliset eivät ole koskaan kuulletkaan Suomesta joten Suomi kuulostaa heille super eksoottiselta ja ihmeelliseltä paikalta. Ne amerikkalaiset, jotka tietävät Suomesta edes sen sijainnin, saattavat “tietää” kaikennäköstä hölynpölyä suomalaisesta kulttuurista ja tavoista. Vaikka Suomi ja Jenkit ovat nykykulttuuriltaan paljon samanlaisia ,niillä on kuitenkin monia asioita joissa ne eriävät. Nämä seuraavat eroavaisuudet ovat lähinnä eroja ihmisten käyttätymisessä. Liikenteestä, ruoasta yms. kirjoitan myöhemmin.

  • Small talk

Monet on vähintään kuullut kuinka amerikkalaiset harrasteavat täät pikku rupattelua melkeinpä aina kun on mahdollista. Small talk on kyllä niin jokapäivästä ja siihen törmää väkisin vaikka ei haluaisikaan. Monesti esim. elokuvateatterin pitkässä lippujonossa tai hississä saatetaan vaihtaa mielipiteet ajankohtaisista aiheista tai jutella esim. siitä elokuvasta jota ollaan menossa katsomaan. Suomalaisten korvaan saattaa kuullostaa oudolta, mutta oikeasti se on tosi mukavaa kuinka ihmiset jaksaa sosialisoitua. Minusta se jotenkin luo yhteenkuuluvaisuden tunnetta kun ollaan sujut tuntemattomien puhumisen kanssa. Tätä jenkkiläisten peruspiirrettä ei kuitenkaan kannata sekoittaa heidän kulttuuriin kuuluviin tapoihinsa. Esim. kun ruokakaupassa kaupantäti kysyy “mitä kuuluu?”, häntä ei oikeesti kiinnosta mitä elämässäsi tapahtuu. Tähän yleensä vastataan “Good, how are you?/Good, thank you” eikä keskustelu sen enempää siitä jatku. Mikäli turistina erehdyt avautumaan siinä rahahuolista ja työ-ongelmista saatat saada aika hölmöjä katseita kun kyseessä olevaan kysymykseen oletetaan aina vastattavan että hyvää kuuluu.

  • Jenkkien valkoiset valheet

Tämä on varmaan yksi turhauttavimmista asioista mitä “joudun” tyypillisenä, sanansapitävänä suomalaisena kuuntelemaan. Etelä-Kaliforniassa, varsinkin Losissa, elämä on todella rentoa eikä kenellekkään ole kiire minnekään. Tästä johtuen myös lupaukset ajoissaolemisesta yms on täyttä pötyä. Muutamat lausahdukset joita kuulen päivittäin, varsinkin Timin suusta, ovat “I’m down the street”, “I’m two minutes away” ja “Let’s get together sometimes”. No jälkimmäistä nyt en kuule kun asumme yhdessä mutta kahta ensimmäistä oi kyllä! Suomalaisena kun joku sanoo minulle että on kirjaimellisesti tulossa katua pitkin oletan, että paikalle saavutaan noin viiden minuutin sisään. Ehei, paikalliset käyttävät kyseistä sanontaa vaikka olisivat 20 minuutin ajomatkan päässä. Todella turhauttavaa kun et koskaan osaa sanoa tarkalleen milloin kaverisi yms saapuu. Samaan syssyyn menee kun losilaiset sanovat olevansa muutaman minuutin päässä. Taas, nämä muutamat minuutit saa melkeinpä suoraan kertoa kolmella jotta päästään lähemmäksi todellisuutta. Jos tuttavia näkee vahingossa kaupungilla, on todella yleistä sopia että sovitaan treffit. Todellisuudessa tämä on vain kaunis ele tuttavaa kohtaan mutta harvemmin sitä tulee sovittua mitään. Tämä lausahdus pätee lähinnä puolituttuihin/tuttuihin. Kun ystäviä ollaan niin kyllä sitä ystävyysuhdetta ylläpidetään täällä samallailla kun Suomessa.

  • Vanhanaikaisuus

Kaikista suurin kulttuuriero Suomen ja USAn välillä on ehdottomasti vanhanaikaisuus. Huom. En väitä, että kaikki jenkit olisivat samanlaisia mutta kun yleistyksen pohjalla tätä postausta kirjoitan niin sillä jatketaan. Yleistää uskallan omien kokemuksien tai ystävien kokemuksien perusteella. Seurusteluun suhtaudutaan avian erilailla kuin Suomessa, vaikka ei oltaisikaan uskonnollisia tai minkään muun ryhmän jäseniä. Tätä asiaa on parasta pohjustaa sillä, että Amerikassa asutaan kotona paljon pidempään kuin Suomessa. Yksi syy tähän on koulu ja oman elämän kustannus, joista kerron myöhemmin. Anyway, tiedän monia parikymppisiä nuoria naisia, jotka asuvat kotona ja seurustelevat. Poikaystävän kanssa huoneessa hengailu oven kiinniollessa ei yleisimmin ole sallittua saatika sitten yökyläily. Syytä tähän en ole keksinyt. Luulisin, että seurustelu asiat ovat vaan pysyneet samanlaisina eikä kukaan niitä ole tahtonut  muuttaa. Tämä asia on toisaalta melko ristiriitaista koska monet amerikkalaiset vanhemmat ovat perustaneet oman perheensä olleensa kahdenkympin paremmalla puolella. Amerikkalaisten vanhanaikaisuus näkyy myös muissa asioissa; muistan miten lukiossa opettajia ei kutsuttu sanalla ope tai etunimellä vaan Mr./Mss./Mrs. Ja sukunimi perään. Mikäli opettaja on tohtoriksi itsensä lukenut niin silloin etuliite on Dr.  Yliopistolla opettajia kutsutaan professoreiksi eikä ketään parane kutsua enään herraksi tai rouvaksi. Täällä myös uskontoon suhtaudutaan aivan erilailla kuin Suomessa. Jenkit harjoittaa uskontoaan paljon aktiivisemmin kuin suomalaiset; kirkossa käydään joka sunnuntai ja Jumalaa kiitetään monesti päivässä. Monet kaverini kun lisäävät kuvan someen niin kirjoittavat tekstiksi “kiitos Jumalalle…” yms. Jenkeissä jonkun aivastaessa ei sanota suoraa käännöstä sanalle “terveydeksi” vaan “God bless you”. Jenkit ovat yleisesti ottaen paljon avoimempia puhumaan uskonnollisuudestaan.

  • Ystävällisyys

Small talkin myötä tulee väkisinkin hyvä ilmapiiri. Jenkit ovat yleisesti ottaen todella ystävällisiä; suomalaisena se on minusta välillä jo vähän liikaakin. Tämä ystävällisyys ei rajoitu pelkästään omaan piiriin vaan ystävällisiä ollaan myös tuntemattomille. Esim. monesti olen kävellyt ulkona ja joku täysin tuntematon ihminen on saattanut kehua hiuksiani tai vaatteitani. Mikäli kehut eivät tule miltään pöpipäiltä tai pimeiltä tyypeiltä niin niitä on oikeasti todella kiva saada. Olen itsekin alkanut kehumaan jonkun tuntemattoman asustetta yms. mutta vain jos oikeasti pidän siitä! 😀 Syy miksi sanoin että jenkkien ystävällisyys on välillä vähän ylimennyttä on se, että tuttuja/puolituttuja kehutaan taukoamatta. Useimmiten näitä kehuja ei edes tarkoita vaan ne sanotaan koska se on tyypillistä jenkkiläisille. Suomalaisen korviin se kuulostaa välillä aika epäaidolta mutta maassa maan tavalla.

  • Ihmisten monimuotoisuuus

Viimeinen asia, joka on niin itsestäänselvä, että se helposti jää mainitsematta. Jenkeissä, varsinkin täällä Losissa, on ihmisiä suurinpiirtein joka maasta ja kulttuurista. Valkoihoisia, tummaihoisia, latinoja, aasialaisia, kristittyjä, muslimeja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Enimmäkseen ihmisten erilaiset taustat ovat vain hyvä asia, mutta aina ei ole helppoa soluttaa montaa eri kulttuuria yhden maan rajojen sisään.

Tämä postaus oli tosi pitkä, toivottavasti jaksoitte lukea. Koitin tiivistää, mutta en halunnut tiivistää liikaa etten vaan antaisi väärää kuvaa Amerikasta.


Cultural differences Finland & USA

I can’t go anywhere without people asking me about Finland. As soon as someone hears my accent, they ask me so many questions. This is understandable because a Finnish accent is a rare thing in Los Angeles – it is a rare thing everywhere! Cultural differences are interesting especially to native born americans, who haven’t traveled a lot. In most cases, Americans have no idea where Finland is. This post covers mostly the differences in people’s behavior. About traffic, cuisine etc I will write later.

  • Small talk

Small talk is so quintessentially American! Here in the States one can find themselves trapped in a conversation even if they have no intention of conversing at all. This can happen while waiting in a long line at the movie theatre ticket booth or in an elevator – people start chatting with one another. To a Finn that might sound odd, but it actually can be very nice to see how people put effort into socializing.  This habit can get confusing too. In the grocery store when the cashier asks you “How are you doing?” he’s not really interested in your life. That is just what is normal here, to ask that question. People expect you to answer “Good, how are you?” or “Good, thank you”. If you are being all touristy and start opening up about your financial problems or start crying about your cat that died last week, well, you might get some funny looks your way.

  • American white lies

This is probably one of the most frustrating things I have to live with. I hear the following phrases all-the-time especially from Tim; “I’m down the street”, “I’m two minutes away” and “Let’s get together sometime”. Well, the latter doesn’t apply to Tim since we live together but the first two phrases, oh yeah! As a Finn, when someone tells me they are literally down the street, I expect them to pull in the driveway within the next five minutes. In reality the five minutes can easily end up being twenty-five minutes. So frustrating! The same goes for the saying “I’m two minutes away”. One could just right away multiply the minutes by three to get closer to the reality. Basically, one can never know when their companion will arrive. When Americans say they should get together sometimes, most of the times they don’t really mean it. That is just a nice gesture towards the other person who usually isn’t that close friend.

  • Traditionality (yes, I just came up with a new word. It’s Finglish my friends, Finglish 😉 )

This is where probably the biggest differences between Finland and America can be found. Note that I am not claiming that all the americans are the same, but since this post is written based on generalities, that’s what I work with. Something that’s very different is dating. Unlike in Finland, a girl is not allowed to hang out with a guy while the door is closed. Sleepovers are a big “no no” too. Many Americans are strict when it comes to dating even if they aren’t religious. The strict rules seem controversial since many parents of my friends have started their own families while they were in their early twenties. Another example of how old-school Americans can be are the prefixes they use at schools. I remember in high-school the students would never call a teacher by the word “teacher” or their first name but instead use the appropriate prefix Mr./Mrs./Mss.. In the university we don’t call teachers “teacher” anymore as they now are “professors”. If a teacher has a doctorate degree, he will be called Dr. + last name. One other big difference is the way American’s express their religious beliefs. In America, people are very open about their faith. It can be seen in everyday life too; many of my friends when adding a picture to social media write a caption that includes the words “Thank God”. When someone sneezes, people say “God bless you”.

  • Kindness

People are so kind here! Sometimes it feels little funny but honestly, I really love it. I think it creates this feeling of togetherness. Americans are so friendly not only to people close to them but also to strangers. Many times a total stranger has complemented my hair or piece of clothing. Unless the comments come from some shady weirdo, it is actually nice to receive them. To be honest, I like it so much that I have started doing that myself! Complementing other peoples’ outfit – but only if I really like it! :-D. Still, from time to time I do see people being disingenuous by giving too many complements. In Finland we don’t really do that as we see that fake and unnecessary, but when it Rome…

  • Diversity

The diversity here in America is so obvious that sometimes people don’t even notice it. People come here from all over the world; whites, blacks, latinos, asians, christians, muslims you name it! It is a great thing that this country is so welcoming towards people from other countries and cultures.

I hope I have been able to share with you some of the unique aspects of being a Finn out of water….

See what I did there? 😉

Share:
Share
One comment Add yours

Leave a Reply