OUR STORY

Kolme ja puoli vuotta sitten tulin tänne Los Angelesiin vaihto-oppilaaksi tietämättä, että täältä löytäisin sielunkumppanini, parhaan ystäväni sekä rakastajani.

Rakkaustarinat ovat aina ihania ja kiinnostavia – ainakin minulle, toivottamalle romantikolle. Monet ihmiset ovat kyselleet minun ja Timin tarinaa ja kuinka kaksi ihmistä toisilta puolilta maapalloa ovat löytäneet toisensa. Tässä siis meidän tarinamme <3

Vuoden 2013 syksyllä aloitin vaihto-opiskeluni pienessä yksityislukiossa. Timothy työskenteli maisterin tutkinnon ohella kyseisessä lukiossa jenkkifutis valmentajana yhdessä isänsä ja veljensä kanssa. Vaikkakin olin osana koulun cheerleading-joukkuetta (joka matkusti futisjoukkueen kanssa) ja täten näin Timiä useasti, ei hän futiksen kautta tullut tutuksi. Asuin ensimmäiset kuusi kuukautta vaihtovuodestani host-perheessä, jonka jälkeen muutin lukion kampuksella sijaitsevalle opiskelija-asuntolalle. Tim ja hänen veljensä olivat siihen aikaan asuntolan valvojia ja asuivat siis asuntolassa itsekin. Vasta asuntolaan muuttamisen jälkeen tutustuin Timiin paremmin ja huomasin kuinka fiksu ja filmaattinen hän onkaan. Tim ja hänen veljensä veivät meitä asuntolassa asuvia opiskelijoita ympäri ämpäri Losia joten loimme yhdessä “asuntolaperheenä” paljon ihania muistoja ja koimme asioita yhdessä.

Mitään hyvää ystävyyttä syvempää ei Timin ja minun välilläni tapahtunut vaihtovuoden aikana. Vaikkakin monista ihmisistä – erityisesti asuntolassa asuvista – oli tullut tärkeitä minulle, kotiinlähdöstä teki kaikista vaikeimman Timin hyvästeleminen. Hänestä vain oli tullut niin läheinen ystävä ja ehkä minulla oli silloin jo ihastusta ilmassa… Muistan kuinka lähtöaamuna halasin Timiä ensimmäistä kertaa ja kuinka ihanalta se tuntuikaan. Samaan aikaan olin niin surullinen koska en tiennyt mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Pysyisinkö yhteydessä Timin ja hänen hupaisan veljensä kanssa vai katoaisivatko he kokonaan elämästäni? He olivat kuitenkin suuri osa kokemustani yhdessä muiden oppilaiden kanssa. Vaihto-oppilaille amerikkalaiset ovat osa koko kokemusta ja Jenkki elämää kun taas heille me vaihtarit olemme vain pieni ja hetkellinen osa heidän koko elämää. Tietämättömyys tulevaisuudesta pelotti.

Vuosi lähtöni jälkeen palasin takaisin Losiin moikkaamaan ystäviäni. Väistämättä mietin kuinka ihanaa olisi tavata Tim. Olin keväällä laittanut hänelle tekstiviestin, mutta en koskaan saanut vastausta. Paljon myöhemmin selvisi, että Timin liittymänsä takia hänen puhelin ei vastaanota viestejä ulkomailta. Saavuttuani Losiin ja asettauduttuani ystäväni asunnolle, mietin josko laittaisin Timille viestin. Menin edestakaisin laittaisinko vaiko enkö ja noin 20 minuutin jälkeen keräsin rohkeuteni ja tekstasin Timille. Ei vastausta. Vajaa tunti viestin lähettämisen jälkeen vaihdoin suomalaisen sim-korttini jenkkiläiseen ja lähetin Timille uuden viestin kertoen, että tämä olisi nyt numeroni ja mikäli hän oli vastannut takaisin suomalaiseen numerooni, en ollut saanut viestiä. Tällä kertaa viesti meni perille ja Tim vastasi minulle. Soiteltiin ja tekstailtiin siitä lähtien lomani loppuun asti joka päivä. Muutama päivä ensimmäisestä tekstarista sovittiin treffit. Voi vitsit kuinka hyvältä tuntui nähdä vajaa vuoden jälkeen ja kuinka ihanalta tuntui halata Timiä uudelleen. Loma-matkan aikana minulla oli myös synttärit (toinen vuosi peräkkäin Losissa syntymäpäivänäni hah) ja vietin koko synttäriviikonlopun Timin kanssa. Kaksi viikkoa ei ole koskaan mennyt niin nopeasti elämässäni kuin mitä se nyt oli mennyt.

Kotiinlähtö ja Timin Losiin jättäminen ei tälläkään kertaa tuntunut hyvältä. Nyt minua pelotti jopa vielä enemmän, koska viimeiset kaksi viikkoa olivat olleet parhaimmat viikot elämässäni ja mentiin sydän ensin järki jäljessä -tyylillä. Emme olleet jutelleet tulevaisuudesta tosissamme vaan Tim välillä vitsaili kuinka lentää Suomeen samantien kun työt ovat loppuneet. Taksin tullessa Timin asunnon pihaan purskahdin itkuun. Vihdoin olin saanut Timin takaisin elämääni ja nyt minun pitäisi taas mennä. Toiselle puolelle maailmaa. Yksin.

Emme kuitenkaan koskaan lopettaneet tekstailua, vaan pysyimme yhteydessä ja muutaman viikon Suomeen paluun jälkeen Timillä oli kuin olikin lippu Suomeen! Tai itseasiassa Ruotsiin jossa silloin työskentelin. Siitä meidän tarinamme sitten lähti. Lentoja Suomeen, lentoja Losiin, skypetyksiä, tekstailuja, ikävää, naurua, muistoja, rakkautta. Kaikkea kerkesi tapahtua tämän kaukosuhteen aikana. C’est la Vie…

Nyt vihdoin asumme yhdessä, samassa kaupungissa, samassa asunnossa. <3


Three and half years ago, I came to Los Angeles not knowing that it would be here that I would find my soulmate, best friend and lover.

Love stories are always so wonderful and interesting – at least to me, a hopeless romantic. Many people have asked about Tim and I, how we met and how two people from different parts of the world found each other. Thus, here’s out story.

In 2013, I started my U.S. exchange year in a small, private high school. Timothy was coaching football there alongside with his dad and brother. I was a part of the cheerleading team (which travels with the football team) and therefore saw Tim many times. Still, I never really got to know him through football. For the first six months of the year, I lived with a host-family. After those months, I moved to the dormitory that was located on the campus. Tim and his brother were the supervisors at the dorms and so they lived there themselves. It wasn’t until after moving to the dorms that I noticed how charming and wise Tim was. Tim and his brother drove us “dormskids” around L.A. and we created a lot of good memories with them.

There was never anything else between Tim and I except for a good friendship. Even though many people – especially the ones living in the dorms – became important to me, it was Tim who I found the hardest to leave behind when I had to go back to Finland. He had just become so close to me and maybe I already had a little crush on him… I remember hugging him in the morning when I left for the first time and how good it felt. At the same time I was so sad because I didn’t know what would happen in the future. Would I stay in touch with him and his goofy brother or would they disappear from my life completely? After all, they, along the other international students were such a big part of my exchange year. To exchange students, Americans are a part of the whole experience. But to Americans, exchange students are just a small and temporary part of their life. Not knowing about the future was frightening.

I came back to L.A. to see my friends a year later. Obviously I thought about Tim and seeing him. I had sent him a message earlier in the spring but I got never got reply. Much later we realized that it was because of his phone carrier; he couldn’t receive text messages from international numbers. After arriving to L.A., I was going back and forth in my mind about whether or not I should text Tim. After about 20 minutes of thinking and gathering bravery, I finally sent him a message. But again, no reply. An hour passed. I changed my Finnish sim-card to my American one. I sent him a new message saying that this would be my new number and if he had replied to my Finnish number, I hadn’t received it. This time the message went through and he replied to me. We were texting and calling each other everyday for the rest of my trip. We were friendly again very quickly and made plans to see each other. Oh my, how good it felt to see him and hug him again after almost a year. During my vacation there, I had my birthday (this was the second year in a row I would spend my b-day in L.A. hah). I spent my birthday weekend with Tim. Two weeks had never gone as fast as they had now.

Going back home and leaving Tim for the second time didn’t feel any better than the first time I left. Now I was even more afraid because I had just spent the best two weeks of my life. They were spent in a “heart first, sense after” way. We hadn’t had a serious conversation about the future. Instead, Tim had joked about flying to Finland that summer. When the taxi arrived and I had to leave, I burst into tears. I had to leave Tim again and go back home. To the other side of the world. Alone.

We never stopped talking. After a few weeks of my return, Tim indeed had his ticket to Finland! Or actually to Sweden, because I was working there at the time. And that’s how our story begun. Flights to Finland, flights to LA, Skype calls, text messages, longing, laughter, memories, love. A lot of things happened during this long distance relationship. C’est la Vie…

Now we finally are living together in the same city, in the same home. <3

Share:
Share

Leave a Reply