SAFETY TALK! NO, NOT THAT KIND OF SAFETY ;)

Huom! Tämä postaus ei ota milläänlailla kantaa poliittisiin asioihin eikä kauheuksiin mitä tapahtuu maailmalla. Postauksessa jaan ajatuksiani Losissa asumisesta turvallisuutta miettien. 

Viime viikonloppuna istuimme Timin kanssa kotona viettämässä rauhallista koti-iltaa. Yhtäkkiä havahduimme äänekkäisiin laukauksiin. Kummastelimme tovin mistä on kyse kunnes Tim totesi, että ne ovat aseen laukauksia. Hän epäili kadulla olevan ryhmätappelu. Niin monta kertaa laukauksia kuului. Pelästyin ihan hirveästi kun äänet kuuluivat kuitenkin todella läheltä omaa kotia. Mietin mitä tekisin jos ampuja osuisi kotini viereen tai edes omalle kotikadulle. Suomessa ei koskaan edes tullut ajateltua mitä jos kadulla kävelisi vastaan ihminen aseen kanssa. Jenkeissä taas kun melkein jokainen voi ostaa aseen, täällä on ihan syytäkin pelätä kenellä on ase ja mihin käyttöön… Loppujen lopuksi tämä “ampuminen” oli onneksi väärä hälytys! Kyllä siinä tuli vähän ihmeteltyäkin kun asumme kuitenkin yhdellä Losin turvallisimmista alueista.

Ennen tänne muuttamista sisäistin Losin laajuuden ja sen, että tänne mahtuu ihmisiä jos jonkinmoisia. En kuitenkaan ajatellut sitä sen suuremmin kunnes Tim otti asian esille. Hän kun on muutamaan otteeseen käynyt Suomessa ja nähnyt itse kuinka erilainen fiilis siellä on. Tottakai tiesin sen itsekin, että täällä pitää olla extra valppaana millä alueella liikkuu ja mihin kellonaikaan. Yritän täällä liikkuessani pitää aina järjen päässä enkä koskaan tee mitään, mikä voisi johtaa vaaralliseen tilanteeseen.

Vaikkakin koen pystyväni pitämään itseni turvassa ja välttämään uhkaavia tilanteita, olen monesti huomannut (lue: Tim on huomauttanut) kuinka Suomessa kasvaminen näkyy välillä suhtautumisessani eri asioita kohtaan sekä käytöksessäni. Suomessa illalla kävellessäni kaupungilla oli turvallinen olo enkä muista koska olisin tosissani pelännyt mitään. Suomalaiset on kaikki “yhtä perhettä” ja se onkin varmasti suurin syy siihen, miksi rikollisuus on niin alhaista. Täällä välillä käyttäydyn kuin suomalainen Suomessa ja en lue tilannetta niin hyvin kuin ehkä pitäisi. Yleensä tällaisissa tilanteissa olen joko a) “liian kiltti” epäilyttävän näköistä tyyppiä kohtaan tai b) kävelemässä epäturvallisen alueen läpi. Ehkä kasvoin liiankin turvallisessa maassa… Vitsi vitsi! Tiedän, että minun pitää aina muistaa olla valppaana ja vaikkakin välillä olen huolimaton, en haluaisi olla mistään muusta maasta kotoisin kuin Suomesta ja sen turvallisilta kaduilta.

Tätä postausta kirjoittaessani Tim katselee videoita YouTubesta, joissa hullut amerikkalaiset riitelevät mäkkärin jonossa tilauksistaan tai parkkipaikalla toisiaan liian lähellä olevista autoistansa. Ehkä joku päivä kun olen nähnyt monen monta tällaista videoita muistan, että en ole Suomessa enää ja alan olemaan varovaisempi kadulla kulkiessani sekä sulaudun joukkoon paremmin. Toivon etten kuitenkaan koskaan päädy YouTube videoon valittamassa hampurilaistilauksesta, jossa oli liian vähän pekonia. Sellaiseen tilanteeseen olen törmännyt täällä itsekin! 😀


Note: This post has nothing to do with political issues or anything that’s happening in the world. I’m just simply sharing my thoughts about living in L.A.

Last weekend, Tim and I were relaxing at home until we heard what sounded like gunshots. I got freaked out because the sound was close to our home. Tim thought that there was a gang fight on the street. That’s how many gunshots we heard. I started thinking, what would I do if it happened on my home street? In Finland, I never even thought about some volatile person carrying a gun somewhere, but here in the States, most adult citizens are allowed to purchase firearms. Here, I have a reason to be worried about who has a gun and for what purposes. Luckily, this “shooting” turned out to be false alarm, thank God! I have to say I was a bit confused because we live in one of the safest areas in L.A.

Before moving here, I knew there would be all different kinds of people in LA. However, I had never really thought about it until Tim brought it up one day. He has been to Finland a few times now and seen first-hand the very different vibe that Finland has, safety-wise. Of course I knew myself that I need to be extra cautious where I’m strolling and at what time. I always try to be smart in every situation I face and not to put myself in a hazardous one.

Even though I feel like I can keep myself safe and not do anything dumb, I’ve noticed (which means that Tim has told me) that my Finnish roots really come forth from time to time. When walking at night in Finland, I don’t feel unsafe nor am I afraid of anything bad happening. We Finns are like one big family and I believe that’s the main reason why the crime level is so low in Finland. Sometimes I act like I am still in Finland and I can’t read the situation very well. Usually these situations involve being “too kind” to a stranger who is homeless-looking, or Tim has to redirect where we are walking because I am leading us somewhere not very safe. I guess being raised in a safe country has its downsides too… SIKE! I know I have to stay sharp at all times and even though I get a bit sloppy, I wouldn’t choose any other country to be raised in.

As I’m writing this, Tim is showing me videos on YouTube of crazy Americans getting into fights over their McDonalds order or parking too close to each other… Maybe one day after having watched billions of these videos I will realize that I’m not in Finland anymore and I should start acting like the rest of the citizens. Although I hope I will never end up on YouTube fighting over something just as dumb as a hamburger with not enough bacon slices in it! 😀

Share:
Share

Leave a Reply