SEKAT SANAISIN

Skypetin juuri rakkaan ystäväni Annin kanssa ja puhuimme siitä, kuinka suomen kieleni on välillä ihan ihmeellistä. Annille puhuessani tarkoitus oli sanoa “toinen nimi” (engl: middle name) mutta sanoin vahingossa keski nimi. Se ei ollut ensimmäinen kerta kun suomeni pätkii ja saattaa kuulostaa aivan hölmöltä. Olen monesti huomannut muodostavani hassun kuuloisia lauseita tai käyttäväni itse keksittyjä sanoja. Finglish on parhain kuvaus suomen kielestäni tällä hetkellä…

Suomi on äidinkieleni ja se ei muutu, vaikka kömmähdyksiä sattuukin. Fiinimmät sanat saattavat olla välillä vaikeampi muistaa kun ei niitä käytäkään, mutta en koskaan koe vaikeuksia puhua suomea. En siis todellakaan väitä, että suomi koskaan unohtuisi vaan joskus sitä yksinkertaisesti tulee päästettyä mitä hölmöimpiä lauseita ja sanoja suustani. Toinen asia, joka saa pääni välillä sekaisin on suomen kuuleminen jossain muualla kun puhelimessa jutellessa. Olen niin tottunut, että suomea käytän vain puhuessa perheeni ja ystävieni kanssa. Pari viikkoa sitten kun olimme rannalla Timin kanssa, kuulin eräiden turistien puhuvan suomea. Siinä kesti hetki prosessoida mitä oli tapahtunut kun yhdistän suomen kielen vain Suomen puheluihin.

Tapa, jolla ylläpidän suomen kieltä säädyllisellä tasolla on tämän blogin kirjoittaminen. Luin netistä muiden ulkomailla asuvien suomalaisten mietteitä kielen unohtamisesta ja lähes kaikki keskusteluun osallistuvat olivat samaa mieltä, että suomeksi kirjoittaminen auttaa. Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, olin hämmästynyt kuinka vaikeaa se aluksi oli ja aika ajoin on edelleenkin.

Tim on pyytänyt minua monta kertaa opettamaan hänelle suomen kieltä, mutta en tiedä olisiko se niin hyvä idea sittenkään. Kun ei oma suomi aina luista niin saattaisin opettaa omaa pikku kieltäni, Finglishiä. Plus jos Tim oppii ymmärtämään suomea, en pystyisi pitämään salaisuuksia enää…


A few days ago when I was skyping with my dear friend Anni, I accidentally said a word in Finnish that didn’t mean anything. The word was a straight translation from English to Finnish and it made sense but yet wasn’t the right word. This wasn’t the first time it has happened to me. On a daily basis I catch myself speaking weird Finnish by using the wrong word or having funky sentence structure. “Finglish” describes the level of my Finnish at the moment.

Finnish is my mother language and that’s not going to change, even if I would misspell words or use them incorrectly. Sometimes I might forget fancy words but I will never struggle with speaking Finnish. I’m not claming that I will forget Finnish or anything like that, sometimes I just get a little puzzled. Another thing that gets me confused is hearing Finnish here in L.A. I only hear Finnish when I’m on the phone with my family or friends and so I associate Finnish with them. Not long ago Tim and I were at the beach and I heard a group of tourists speaking Finnish. It took me a while to even process what had happened!

A way I keep my Finnish at a decent level is writing this blog! I have read stories of Finns living abroad who’ve experienced the same kind of troubles with Finnish and their advice was to write something in Finnish. Whether it was a diary, letters, blog, the best way to maintain one’s Finnish is to produce it yourself. I find it easier said than done. When I started writing this blog, I struggled writing good Finnish and sometimes I still do.

Tim has asked me many times to teach him Finnish but I’m not sure if that’s a good idea after all. Maybe he’ll just learn my own little language, Finglish. Also, if he learn Finnish then I can’t keep secrets from him anymore…

Share:
Share

Leave a Reply